Minun sijoitustarinani: hajauta ja nöyryyttä markkinoita kohtaan

Jokaisen polku sijoittajana on yksilöllinen – uniikki

Sijoittamiseen kuuluu luonteensa puolesta niin ylä- kuin alamäkiä, mutta oleellisinta on kasvu ja kehittyminen sijoittamisen rintamalla. Oma kehityspolkuni sijoittajana on tapahtunut seuraavasti.

Olin jo nuorena kiinnostunut sijoittamisesta. Ensimmäiset osakkeeni ostin opiskelijana ottaessani osaa Soneran antiin vuonna 1998. Seuraavana vuonna osallistuin Comptelin osakeantiin. Teknokuplan puhaltaminen oli täydessä käynnissä ja rahan tekeminen pörssissä teknologiaosakkeilla tuntui lasten leikiltä. Kovalla työllä ansaitut kesätyörahat kasvoivat sijoituksissa sitä vauhtia, että myös opintolainan sijoittaminen markkinoille tuntui fiksulta. Pörssin hektisyys veti puoleensa siinä määrin, että innostuin käymään päiväkauppaa (day trading). Vuosituhannen vaihteessa tapahtunut teknokuplan puhkeaminen osoitti kuitenkin kuinka raadollista sijoittaminen loppujen lopuksi on. Menetin käytännössä kaiken sijoitusvarallisuuteni, mikä tuntui silloin suurelta summalta, mutta mistä olen myöhemmin ollut erittäin kiitollinen. On parempi tehdä virheitä nuorena ja pienemmillä summilla kuin vanhempana.

Teknokuplan puhkeaminen opetti minulle hajauttamisen tärkeyden, nöyryyttä markkinoita kohtaan, sekä sen että sijoittajalla on oltava sijoitussuunnitelma. Tämä kaikki johti siihen, että ryhdyin imemään sijoitustietoutta kirjoista runsain määrin. Tavoitteeksi otin taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen, joka laskujeni perusteella näytti hyvinkin olevan saavutettavissa kurinalaisella sijoittamisella. Pitääkseni kirjaa edistymisestäni ryhdyin kirjoittamaan blogia jolle annoin nimeksi Kohti taloudellista riippumattomuutta.

Blogin pitäminen antoi ryhtiä sijoitustoimintaan lisää

Jatkoin yhä kiihtyvällä tahdilla sijoitustietouden ahmimista. Samalla jatkoin muiden sijoittajien valistamista blogini kautta sitä mukaa kun opin lisää. Tässä vaiheessa sijoitin varojani käyttäen passiivisia indeksirahastoja eli ETF:iä. Sukeltaessani yhä syvemmälle sijoittamisen maailmaan törmäsin lopulta arvosijoittamiseen. Arvosijoitusideologia haastoi silloisen uskoni markkinoiden tehokkuuteen. Mitä enemmän asiaa kuitenkin tutkin sitä loogisemmalta se vaikutti. Lopulta jouduin myöntämään itselleni, että markkinatuotot on lyötävissä arvosijoittamisen keinoin pitkällä aikavälillä.

Olin tuolloin työskennellyt pitkään IT-alalla erilaisissa ohjelmistokehitystehtävissä. Ryhdyin tutkimaan miten erilaiset arvosijoitusstrategiat olivat toimineet. Käytin tähän ohjelmisto-osaamistani mallintaakseni erilaisia sijoitusstrategioita nähdäkseni niiden toimivuuden historiaan nojaten. Tätä kautta ajauduin arvosijoittamisen saralla hyvin kapealle niche alueelle jota kutsutaan kvantitatiiviseksi arvosijoittamiseksi. Tuntui kuin olisin löytänyt kotiin! Olin viimein löytänyt itselleni parhaiten sopivan sijoitusstrategian.

Kvantitatiivisessa arvosijoittamisessa sijoituspäätökset tehdään systemaattisesti yhtiöistä johdettujen tunnuslukujen (esim. P/E, P/B, ROE jne) perusteella, jolloin sijoittajan omille tunteille ei jää sijaa. Lukuisten tutkimusten perusteella sijoittajien emootiot ovat yksi syy heikkojen sijoitustuottojen takana. Tunteiden vuoksi meidän on hankala sijoittaa silloin kun se olisi kaikkein tuottavinta, koska tällöin maailmalla on epävarmuus korkeimmillaan. Aiemmat kokemukseni päiväkaupasta tukivat sitä että halusin toteuttaa sijoitusstrategiaa mahdollisimman systemaattisesti jolloin myös tutkimieni mallien mukaiset tuotot olisivat saavutettavissa.

Ryhdyin sijoittamaan kvantitatiivisen arvosijoitusstrategian mukaisesti aluksi tehden siitä itselleni satelliittiportfolion

Salkun ytimen muodostivat yhä ETF:t. Mitä enemmän strategiaa toteutin sitä varmemmaksi tulin siitä, että käyttämäni strategia sopi luonteensa puolesta minulle. Myös tuotot olivat ETF:iin verrattuna huomattavasti korkeammat. Niinpä siirsin lopulta koko sijoitusvarallisuuteni kvantitatiiviseen arvosijoitusstrategiaan.

Sijoittamisen maailma kiinnosti minua yhä enemmän ja haaveilin siitä että voisin tehdä sitä työkseni. Kun rakastaa mitä tekee ei työ tunnu työltä. Lähestyin pientä varainhoitoyhtiötä nimeltä Helsinki Capital Partners ja kysyin olisiko heillä mielenkiintoa kehittämääni strategiaa kohtaan. Yhteydenotto johti tapaamiseen ja sitä myöten keskusteluihin joita kävimme HCP:n toimitusjohtaja Tommi Kemppaisen (@hcpgroup) kanssa noin kahden vuoden ajan siitä, mitä kaikkea rahaston perustaminen ja ammattimainen salkunhoitaminen vaatii. Lisäksi HCP halusi luonnollisesti tutustua strategiaan syvällisesti, jotta olisi varmaa että sitä voisi käyttää isoilla pääomilla.

Pitkät neuvottelut kantoivat lopulta hedelmää. Siirryin HCP:n palvelukseen loppuvuodesta 2013. Strategiaani noudattava rahasto HCP Quant käynnistyi kesäkuussa 2014. Työ salkunhoitajana on mielenkiintoista, haastavaa ja motivoivaa. Sijoittamisen saralla ei voi koskaan olla ”valmis” vaan aina löytyy uutta opittavaa! Työskenteleminen pienessä valtavirrasta poikkeavassa varainhoitoyhtiössä on erilaista: jokainen voi työskennellä siellä missä tuntee olevansa tuottavin, sijoittamisen ilosanomaa viedään ihmisten keskuuteen #HCPSPIRIT nimisellä bussilla, Kaapelitehtaalla sijaitseva toimisto toimii samalla taidenäyttelytilana ja Soundcloudista löytyy #HCPSPIRIT Sessions nimeä kantava musiikkikanava, jonka avulla promotoidaan nousevia musiikkiartisteja muutamia finanssialasta poikkeavia käytäntöjä mainitakseni.

Pasi Havia on HCP Quant rahaston salkunhoitaja. Hän on myös yksi Erilainen ote omaan talouteen – vapaus, onni ja hyvä elämä kirjan kirjoittajista.

Haastan Antti Rinta-Lopen, joka on myös yksi kirjan kirjoittajista. Hän pitää myös saituri.org blogia.

Säännöt

Kirjoita oma sijoitustarinasi ja haasta ystäväsi. Tarinan muoto ja pituus ovat vapaat. Tarina voi olla vaikka runo tai kuva. Julkaise sijoitustarinasi omassa blogissasi tai lähetä meille, niin julkaisemme sen sijoittaja.fi:ssä omassa kategoriassa. Twitter: #minunsijoitustarinani

Lue aikaisemmin julkaistuja Minun sijoitustarinoita.