Totta vai tarua: ETF muuttaa sijoittajan keinottelijaksi?

Jos ETF on Porsche, perinteinen rahasto on farmari Volvo. Kumpikin vie sijoittajan luotettavasti markkinoille ja niiltä pois, mutta ETF-sijoittaja voi toimia salamavauhdilla perinteiseen rahastosijoittajaan verrattuna. Hänellä on mahdollisuus käydä kauppaa aina, kun pörssi on auki. Perinteisen rahaston valinnut sijoittaja voi tehdä saman kerran päivässä tai harvemmin.

Kaupankäynnin helppous voi kuitenkin olla sijoittajalle kaksiteräinen miekka. Se antaa mahdollisuuden reagoida nopeasti, mutta saattaa myös houkutella lyömään vetoa markkinoiden tulevasta kehityksestä. Se ei sijoittajien vaurastumista ajatellen yleensä tiedä hyvää. Ajoituksessa onnistuminen on vaikeaa, mutta kuluja kaupankäynti aiheuttaa aina ja veroseuraamuksiakin usein. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen rahastojätin Vanguardin perustaja, entinen toimitusjohtaja ja indeksisijoittamisen uranuurtaja John C. Bogle on verrannut ETF:ien ja sijoittajien yhdistelmää tulitikkujen ja tuhopolttajien kombinaatioon.

Vanguard: ETF ei yllytä kaupantekoon

Mahtaako Bogle olla oikeassa? Onko niin, että Volvo-kuskikin ryhtyy ajamaan tuhatta ja sataa, jos saa alleen Porschen?

Tutkittua tietoa ETF:ien vaikutuksista sijoittajien käyttäytymiseen on niukasti. Vanguard on kuitenkin vajaat pari vuotta sitten julkaissut tutkimuksen ETF:ien vaikutuksesta yksityissijoittajien käyttäytymiseen – ja päätyi vastakkaiseen johtopäätökseen kuin Bogle.

Tutkimuksessa ei nimittäin löytynyt merkkejä siitä, että ETF:iin sijoittaminen yleisesti ottaen muuttaisi sijoittajien käytöstä. Tutkimuksessa vertailtiin yksityishenkilöiden toimia Vanguardin neljässä suuressa rahastossa, josta on olemassa sekä perinteinen että ETF-versio. ETF-sijoittajat pyörittivät salkkujaan perinteisiä rahastosijoittajia enemmän, mutta suuri osa erosta selittyi sijoittajien ominaisuuksilla. Alun perin aktiiviset sijoittajat valitsevat muita useammin ETF:än, koska sen ominaisuudet vastaavat heidän tarpeitaan perinteisiä rahastoja paremmin.

Mielenkiintoista on sekin, etteivät edes ETF-sijoittajat pyörittäneet salkkujaan ylettömän vinhasti. Yli vuoden pituisiksi luokiteltujen sijoitusten osuus oli ETF:issä 62 prosenttia. Perinteisissä rahastoissa se oli 83 prosenttia. Keskimääräiset omistusajat kertovat samaa tarinaa. Nekin olivat ETF:issä lyhyempiä kuin perinteisissä rahastoissa mutta kuitenkin melko pitkiä. Esimerkiksi vuonna 2007 tehtyjen sijoitusten keskipituus oli ETF:issä 34 kuukautta eli liki kolme vuotta. Perinteisissä rahastoissa omistusaika oli keskimäärin 42 kuukautta. Tutkimuksessa oli mukana 3,2 miljoonaa yksityissijoittajien transaktiota vuosilta 2007–2011.

Kuski ratkaisee

Totta on myös se, että rahamaailman Porscheilla ajetaan myös lujaa. Ratkaisevaa on, kuka on puikoissa.

Hyvin aktiivisia kaupankävijöitä ovat monet suursijoittajat. Heidän toimensa näkyvät esimerkiksi suosituimpien ETF:ien hurjissa vaihtoluvuissa. Esimerkiksi State Streetin SPDR S&P 500 -osuudet pysyvät sijoittajan salkussa keskimäärin vain muutaman päivän.

Mahdollista on sekin, että ETF-osuudet lisäävät etenkin ohuiden markkinoiden epävakautta. Esimerkiksi kehittyneiden markkinoiden riskejä ETF-sijoittajat ovat viime vuosina säikkyneet muita rahastosijoittajia herkemmin: Financial Timesin mukaan kehittyville markkinoille sijoittavien ETF:ien nettomerkinnät olivat vuosina 2009–2013 kuutena vuosineljänneksenä negatiivisia. Aktiivisesti hoidetuilla perinteisillä rahastoilla niitä ei ollut yhtään.

Kirjoittaja Helena Ranta-aho on Kauppatieteiden maisteri, MBA. Hän on työskennellyt taloustoimittajana parikymmentä vuotta.